Maailman äärellä – Rauli Virtasen tie kriisialueilta koululuokkiin

Teksti: Joanna Leponiemi 

Legendaarinen ulkomaantoimittaja Rauli Virtanen vieraili luennoimassa Järvenpäässä 8.10.2025. Virtanen on raportoinut sodista ja konflikteista Vietnamin sodasta alkaen. Hän on saanut muun muassa tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon ja Suomen Kuvalehden journalistipalkinnon. Vuonna 2023 Virtanen palkittiin Kultainen Venla -elämäntyöpalkinnolla. 

Rauli Virtasen ura ulkomaantoimittajana – ja samalla yksi suomalaisen journalismin tunnetuimmista urista – alkoi Etelä-Suomen Sanomien ulkomaantoimituksessa. Nyt, yli viiden vuosikymmenen jälkeen, Virtanen jatkaa yhä samaa matkaa: totuuden ja inhimillisyyden etsintää. 

– Opetus oli aikanaan kovin teoreettista. Minä kaipasin käytännön tietoa, halusin nähdä ja ymmärtää itse, Virtanen muistelee. Niinpä hän matkusti joulukuussa 1970 rahtilaivalla Etelä-Amerikkaan. 

Virtanen kertoo, että kulttuuritoimittajaystävänsä avulla hän sai myytyä ensimmäiset juttunsa – ja eli niillä. Ura ulkomaankirjeenvaihtajana alkoi ilman takuupalkkaa, mutta valtavalla uteliaisuudella ja tiedonhalulla. 

Sananvapauden puolesta 

Viime aikoina on keskusteltu paljon toimittajien turvallisuudesta erityisesti Gazassa ja Ukrainassa. Kansainvälinen Toimittajat ilman rajoja -järjestö (RSF) on dokumentoinut yli 200 toimittajan kuoleman lähes kahden vuoden aikana Gazassa. Virtanen suhtautuu tilanteeseen vakavasti – ja kriittisesti. 

– Länsimaiset kollegat lähtivät liikkeelle aivan liian myöhään. Itse nostin tämän esiin jo pari vuotta sitten, hän sanoo. Yli 200 media-alan työntekijää on jo surmattu. On toki hyvä, että asiaan puututaan – mutta onko se enää riittävää? 

Virtasen mukaan suurin uhka vapaalle journalismille on tällä hetkellä yksinkertainen: totuuden hämärtyminen. On asioita, joista pitäisi kertoa, mutta niin ei tehdä – ei ainakaan tarpeeksi laajasti tai syvällisesti. 

Valeuutiset ja tekoäly hämärtävät uutiskuvaa 

Uhkakuvat eivät rajoitu vain sotiin tai sensuuriin. Teknologian nopea kehitys ja sosiaalisen median valta ovat tuoneet uusia, hämmentäviä haasteita journalistiseen työhön. 

– Meta ja muut alustat vaikuttavat merkittävästi siihen, miten väärä tieto leviää. Kyse on vakavasta ilmiöstä, Virtanen painottaa. 

Ratkaisuksi hän ehdottaa esimerkiksi uutisten järjestelmällistä verifiointia – välineitä, joilla voidaan tunnistaa tekoälyn tuottama sisältö. Tämä on erityisen tärkeää kriisialueilla, joilta puuttuvat pysyvät, koulutetut ulkomaankirjeenvaihtajat. 

– Taustat jäävät avaamatta. Uutisointi keskittyy yksittäisiin taisteluihin, ei kokonaisuuksiin. Jokaisessa demokratiassa pitäisi olla oma tietotoimisto, kuten meillä STT. 

Sivistys on kaiken perusta 

Kymmenien reportaasimatkojen aikana Virtanen on käynyt lukuisissa kouluissa kehitysmaissa. Sivistystä hän pitää kriisien ratkaisun perustana. 

– Koulutus on kaiken A ja O. Tyttöjen ja naisten koulutus on erityisen tärkeää. Käynnit kouluissa tuovat aina iloa ja toivoa – myös minulle, hän kertoo. 

Rauli Virtanen on kiertänyt useissa oppilaitoksissa luennoimassa kokemuksistaan sota- ja konfliktialueilla. Hän kertoo puhuneensa juuri 9-luokkalaisille Hyvinkäällä.  

– Lapset ja nuoret olivat kiinnostuneita. He kysyivät paljon, ja se muistutti siitä, että vuorovaikutusta yhä tarvitaan. Vaikka some onkin vienyt siitä osansa.  
 
Kyynistymistä hän pitää toimittajan pahimpana vihollisena. 

– Moni näkemäni kollega on kyynistynyt. Itse olen pyrkinyt säilyttämään ammatillisuuden, ja ennen kaikkea asianosaisille äänen. Se on tärkeämpää kuin koskaan. 

Tiedonvälitys ei ole koneen tehtävä 

Virtanen toimi aiemmin Tampereen yliopiston vierailevana professorina. Hän painottaa koulutuksen merkitystä – mutta myös sen rajallisuutta ilman vastuullista asennetta.  

– Hyvälle toimittajalle tärkeintä on uteliaisuus. Tiedonhalu. Kyky ymmärtää omaa yleisöä – ja sitä, mikä heitä oikeasti kiinnostaa. Aiemmin ahkeruus – jopa työnarkomania – oli myös tärkeää, Virtanen naurahtaa. 

– Viime kädessä vastuu on aina tiedonvälittäjällä. Faktojen tarkistus ei koskaan vanhene. Tekoäly voi tehdä tarinoita, mutta se ei ymmärrä niitä. Se ei kykene empaattiseen kanssakäymiseen. Suurin pelko liittyy työpaikkoihin. Tekoäly vie niitä väistämättä. Mutta toivottavasti se samalla tuo uusia keinoja puolustaa totuutta. 

Ulkomaantoimittajien kulta-aika 

Kysyttäessä, mikä yksittäinen kokemus on ollut merkittävin, Virtanen pysähtyy. 

– Olen nähnyt niin paljon, että tunnen oloni etuoikeutetuksi. Elin ja työskentelin ulkomaantoimittajien kulta-aikana. Se oli kantava voima. Pelé, Nelson Mandela, Muhammad Ali… muun muassa heidän kohtaamistaan en unohda koskaan. Tai niitä urheilutapahtumia, joiden kautta historiaa tehtiin. 

Virtanen muistelee erityisesti 1980-luvun lopun käännettä, jolloin äärimmäinen köyhyys alkoi väistyä monissa maissa.  

– Nyt on melankolinen olo. Piti nähdä tämäkin: kehitys, joka kääntyy taaksepäin. Toivon, että tämä on vain aaltoliikettä, josta noustaan. 

Tiedonvälitys ja ihmisoikeudet pysyvät Rauli Virtasen kompassin suuntana. 

– Aina tulee uusia tarinoita. Tärkeintä on, että joku kertoo ne – oikein. 

Luento järjestettiin Järvenpään Opiston ja kulttuuri- ja tapahtumapalveluiden yhteistyönä. Luento liittyy Galleria Järnätissä avautuvaan näyttelyyn Evakot meillä ja muualla. Lue uutisesta lisää näyttelystä.